Tassuttelua Ruutilassa

Edellisessä postauksessani uhosin jo laittavani lapion naulaan tältä keväältä, mutta toisin kävi… Tänään kierreltiin ladon alusia tässä kotinurkilla muutaman kyläläisen sekä ystäväni ja hänen saksanmetsästysterrierinsä ja Hertan & Leicin kanssa. Heti aamusta Leicci löysi supin yhdestä ladon alusesta. Villi kaveri oli, kävi ulkonakin kolme kertaa ja oli koiralle tosi kiukkuinen. Saatiin kuitenkin eräksi ja todettiin vielä sakulla paikka tyhjäksi. Seuraavaan paikkaan, joka oli iso vanha riihi, laskin alle Hertta-mummon, joka täytti hiljattain 9v. Riistaa ei tämän rakennuksen alta löytynyt, jonkun läski lemmikkikissa sieltä käveli ulos panta kaulassaan. Onneksi Hertta ei sitä huomannut. Siirryimme seuraavalle ladolle, jonne laskin jälleen Hertan. Pian se alkoikin haukahtelemaan… toki kohdassa, jossa ladon sisäpuolella oli puolitoista metriä korkea lautakasa. Sitten lähdettiin liikkeelle ja urossupi teki elämänsä virheen sännätessään pihalle… nuori haulikkomies oli hereillä. Tässä vaiheessa vein mummon autoon ja päästin Leicin alle. Hetken rallin jälkeen tämä supinarttu teki saman virheen kuin sulhasensa hetkeä aiemmin. Tokihan me oltiin kaverini kanssa ehditty ennen supin ratkaisua siirrellä muutamia varastoituja ovia, traktorinrenkaita ja irroitella malliksi vähän lattialankkuja. Vaihdoimme jälleen paikkaa ja tarkastimme vielä muutaman paikka tyhjäksi. Mukavan tuntuisia kavereita tästä kylältä oli oppaana, jatkoakin luolatouhuille näillä kulmilla  jo suunniteltiin. Erityisen mukavaa oli saada supi Hertalle tänäkin talvena.

Tänään touhuilimme Pälkäneellä, parin kaverin kanssa. Tarkistimme ensiksi yhden ladon alusen tyhjäksi, sitten siirryimme maapesälle jossa kävimme jo kerran aikaisemmin talvella. Tälläkin kertaa pesä oli asuttu. Parin tunnin työskentelyn jälkeen saimme Leicille saaliiksi supinartun. Kausi alkaa pikkuhiljaa olla paketissa, mäyrillä tuntuu olevan jo pentuja eteläisimmässä Suomessa ja varmasti pikkuhiljaa täälläkin. Leicci on varmasti myös loman tarpeessa, se taisi jäädä tänään ansaitulle kesälomalle …ellei nyt sitten jotain pientä supikeikkaa satuta vielä heittämään

Kauden saldo Leicille tähän mennessä 4 mäyrää, 18 supikoiraa ja kettu. Jäätiin saalismäärissä ja jahtipäivissä aika lailla viime kaudesta. Lukuisia upeita reissuja mahtui tähänkin talveen ja hienoja hetkiä luonnossa, upeiden ihmisten ja hienojen koirien kanssa. Kiitos ystävät!

Tänään Kaisan ja minun Kiukku oli emäntänsä kanssa metsällä. Saaliiksi nuorelle koiralle saatiin maapesästä kaksi supia. Onnea vaan saaliista!

Toinen sijoituskoirani Edith, (FIN KVA Ja-Cami’s Edith) tuli illansuussa Pyhäjärveltä tänne. Tarkoitus on käydä tulevalla viikolla silmätarkastuksessa, ja jos kaikki on ok, niin loppuviikosta treffaillaan sitten sulhasta Pikkutassujen tepsutusta toivottavasti luvassa kevään mittaan!

Edith on ihana. Se tuli meille, tassutteli tupaan, moikkaili vastassa olleet innokkaat terrieriakat ja kävi sohvalle pötkölleen. Niin kuin olisi ollut meillä aina. Ei haittaisi vaikka olisikin, kyllä täällä aina yksi tuommoinen menisi!

…oli tänään eräksi saatu supikoira. Tarkastimme ensin aamupäivän aikana useita paikkoja tyhjiksi. Tuntui että mistään ei löydy mitään. Sitten eräällä maapesällä onnisti, hetken haun jälkeen Leicci löysi luolastosta riistan. Parin tunnin työskentelyn jälkeen se tuli piipahtamaan pihalla juuri, kun olimme pääsemässä lapioinemme läpi käytävään. Tässä vaiheessa vaihdoimme hetkeksi koiraa ja eräs aloitteleva metsästäjä kävi vähän tutustumassa metsästyksen saloihin. Tämä koira ei kuitenkaan kohdannut riistaa luolastossa ja niin päästimme Leicin jatkamaan hommiaan. Loppu sujuikin sitten helposti, olimmehan jo kaivaneet liki läpi saakka aiemmin. Saaliiksi kaivettiin pieni laiha urossupi puolestatoista metristä savista hiekkamaata Enempää riistaa luolastosta ei löytynyt, sen tarkasti vielä huolellisesti ystäväni saksanmetsästysterrieri.